Ensinnäkin tahdon toivottaa kaikille hyvää Kalevalanpäivää! Mikä sen upeampaa kun päättää vaiherikas, välillä rankkakin kolmen kuukauden Pelastetaan Perinnemaisema -joukkorahoituskampanja liputuksella. Vähän haikea, toisaalta helpottunut fiilis. Tai, kaikkineen kolme kuukautta ei riitä, kun laadin kampanjaa kaksi viikkoa etukäteen. Kymmeniä ja taas kymmeniä työtunteja. Jos johonkin asiaan on sydämen palo, niin sitä vaan jaksaa puurtaa. Tai tietysti se riippuu geeneistäkin. Joku saattaa luovuttaa kesken kun huomaa että liian suuritöinen juttu. Ja nythän se kampanja vasta alkaakin kun pitää pakata vastikkeet ja postittaa, osa toimittaa suoraan mesetoijien postilaatikoihin. Siihen menee ainakin pari viikkoa. Sitten kesällä tulevat Bed&Breakfastin, pullakahvit, opastetun kierroksen tai keittolounaan tilanneet. Ja varmasti muuten vaan uteliaita katsojia. Eli työntäyteinen vuosi on edessä.
Etsin sopivia kortteja kiitokseksi mesetoijille. Kävisivätkö nämä? Aioin ensin tulostaa jonkin lappusen, mutta painomusteiden kanssa ongelmia kun pitäisi jatkuvasti tulostaa. Muuten musteet kuivuvat koneen sisään. Olen jo kerran kiittänyt heitä sähköpostiviestillä, mutta mielestäni on syytä luovutettavan vastikkeen mukaan lisätä vielä jokin viesti.
Keväällä on vielä jännittäminen, saammeko kaivurikuskin kunnostamaan niityn, johon olen rahoitusta hakenut. Kaksikin paikallista on luvannut tulla työmaata katsomaan. Entäpä jos kummatkin tulevat koneineen keväällä? Se olisi ihanaa! Kyllä täällä kaivettava riittää. Navetan takana oleva Aarrepelto on meillä ihan virallisesti perinnemaisemana. Emme saa siitä LFA:ta peltopinta-alaseikan vuoksi. Sitä ei voi niittää kivisyyden vuoksi traktorilla, joten toinen kaivinkone voisi savotoida sen lohkon. Lisäksi meillä on reilun kymmenen aarin lohko kiveämättä Länsipellon laidassa. Meille jokainen aari on kullan kallis! Siitä tosin pitäisi vesakot raivata ensin pois.
Voi käydä myöskin niin, ettemme vielä ensi keväänä saakaan ketään töihin. Kunnostettava pinta-ala pienehkö, etäinen sijaintimme ei ole paras mahdollinen. Siksi olenkin valmentanut kampanjaamme mesetoineita, että tulkaa kesällä katsomaan, onko Pohjorinne kivikkoa vai mullikkoa. Vain Luoja yksin tietää!
En katso rasittavani ilmastoa tällä maisemahnkkeellani, koska kunnostettavat lohkot tulevat nurmenkasvatukseen. Nurmi on eräs parhaita hiilensitojia. Ja lähiympäristömme on 99,9 prosenttisesti metsää, joten pari nurmipeltohehtaaria ei suistane EU:n ilmastotavoitteita raiteiltaan.
Toivon, että joku, jotkut kylällämme maata omistavista jatkaa maisemahankettani omalla kiinteistöllään. Mikäli en ole aivan väärin tulkinnut, ei kymmenen vuoden takainen peltojen metsitys ollut kaikille kyläläisille mieluista. Kun muita vaihtoehtoja ei tarjottu, he suostuivat siihen, vaikka pohjimmiltaan tiesivät että kylän alueet ovat suojeltavaa perinnemaisemaa. Ilomantsissa muuten paikallinen kulttuurineuvos oli raivannut vanerikoivikon pois pelloiltaan parantaakseen maisemaa.
TEKISINKÖ UUDESTAAN?
Kyllä! Tämä on ollut erittäin mielenkiintoista aikaa. Olen oppinut paljon uutta, olen tutustunut uusiin ihmisiin, ihmiset ovat oppineet ympäristönhoidosta minulta uusia asioita. Olen saanut tehdä kylämaisema-asiaa kuuluisaksi. Jopa paikallislehti raportoi henkkeestani sivun mittaisella artikkelilla. Puukarin Pysäkin Annin keittiötempaus innoitti minutkin kokeilemaan. Mesenaatti.me ei ole minulle vieras juttu. Olin lukenut ja harkinnut sitä jo aiemmin.
Alunperin aioin,kerätä rahoitusta kyläkirjan painattamiseen, mutta se on vielä kesken, enkä tiedä milloin se valmistuu. Varmemmin rahoitus onnistuu jos on jo jotain näyttöä, eli meillä on kunnostettu vanhoja peltoja maisemanhoidollisesti useampina vuosina, ja ihmiset tulevat meille nimenomaan ihailemaan komeita kaukonäkymiä arvokkaassa kulttuuriympäristössä.
Ei pidä sanoa "ei koskaan"! Kukapa sen tietää, vaikka seuraavaksi alan kampanjoimaan kyläkirjan painokustannusten kattamiseksi. Mutta, ensin on pidettävä taukoa, etteivät mesetoijat kyllästy rahoittamaan!
